Riskit ja risti

Ajassamme viljellään paljon termejä riski, riskinhallinta ja riskipääoma. Muuttuvassa maailmassa, jossa riskejä kartoitetaan, ei mikään tunnu olevan varmaa. Yhteiskunnallisessa elämässä sekä muutokseen uskaltaminen että sen torjuminen sisältävät yhtä lailla omat riskinsä. Niistä keskustellaan, ja niistä ollaan eri mieltä.

Seurakuntaelämä heijastelee omalta osaltaan ympärillämme tapahtuvaa muutosta. Se haastaa meitäkin muutokseen. Toisia se innostaa ja joitakin myös pelottaa. Niin muutokseen uskaltavat kuin sen torjuvat ottavat riskin.

Näistä väiteltäessä on hyvä muistaa, ettei riskin ottaminen ole kristillisen elämän keskeisin johtoajatus. Jeesus puhui ristin ottamisesta. Yhden kirjaimen ärsyttävä ero siirtää keskustelun painopisteen ulkoisista tekijöistä ja tavoitteista enemmän sisäisiin vaikutteisiimme.

Uuden testamentin opetuksessa risti ei ollut ainoastaan puhdistuspaikka. Apostoli Paavalin mukaan ristille jäi muutakin kuin entiset rötökset, rikokset ja synnit. Hän piirtää lukijoidensa eteen vahvan kuvan siitä, kuinka uskovat ovat ristin kautta kuolleet Kristuksen kanssa, kasteessa yhdessä hänen kanssaan haudatut ja yhdessä hänen kanssaan myös herätetyt uuteen elämään. Pakanain apostoli ja tämä varhaisen seurakunnan suurin teologi korostaa usein Kristuksen ristin merkitystä hänen omalle elämälleen: ”Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle.”

Rististä vieraantuneessa kristillisyydessä nousevat keskiöön minun omat mielipiteeni, odotukseni ja tottumukseni. Siellä, missä risti saa olla keskiössä, keskustelu saa aivan toisenlaisen sävyn. Silloin me tunnustamme ja tiedostamme, että ”vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu”.

Uskovan kaste ei ole vain portti helluntaiseurakuntaan tai yksi positiivinen merkintä tilastoihimme. Kastettuina olemme pitäneet totena sen Roomalaiskirjeen toteamuksen, että ”yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan”. Se, kuinka tämä näkyy meidän seurakunnissamme ja keskustelukulttuurissamme, kertoo meidän todellisesta kasvustamme enemmän kuin tilastot.

Aika haastaa meitä ottamaan riskejä, etenemään uskossa. Tutussa laulussa julistamme: ”Risti vain, risti vain, olkoon kunniani!” Samassa laulussa me myös pyydämme: ”Jeesus, ristis varjossa, johda askeleeni.” Seurakunnallisessa elämässä parasta riskinhallintaa on se, että suostumme jatkuvasti katsomaan ja arvioimaan omat mielipiteemme ja toimintojemme motiivit ristin kautta.


Heimo Enbuska

Kirjoittaja on Kuopion helluntaiseurakunnan johtava pastori.

Miten on
42/2016

Miten onSyyspäivillä keskusteltiin naisten asemasta helluntaiherätyksessä monipuolisesti. Keskusteluista noussut toivomus oli, että seurakunnat voisivat jatkossa olla entistä ehyemmin miesten ja naisten yhtei...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan